• Blogi
  • Info
  • Ota yhteyttä
Menu

Kaikki se suklaa jonka salaa söin

Street Address
City, State, Zip
Phone Number

Your Custom Text Here

Kaikki se suklaa jonka salaa söin

  • Blogi
  • Info
  • Ota yhteyttä

Maanantaivuosi

December 31, 2018 Taru
099.JPG

Blogini täytti tämän kuun alussa vuoden. En juhlistanut sitä mitenkään. Minä unohdin sen.

Se on ihan linjassa sen kanssa, millainen koko kulunut vuosi on ollut.

Vuosi 2018. Vuosi, joka alkoi maanantaista ja myös päättyy maanantaihin.

Vuosi sitten olin tästä aloituksesta innoissani. Mutta sekä minä-tänään että minä-vuosi-takaperin ymmärrämme molemmat nyt, että kun on kyse maanantaista, kannattaa vaan pitää suu supussa eikä turhaan tilata piruja eteiseen odottamaan hehkuttamalla sitä oikein isoon ääneen.

Blogin ensimmäisenä vuotena oli useita suvantovaiheita, hiljaisia kausia, kun en vain pystynyt kirjoittaa. Olisin kyllä halunnut, mutta on vaikea kirjoittaa muille silloin, kun istuu ovensuuhun lyyhistyneenä katselemassa kuinka pirut repivät tapetteja seiniltä ja pirstovat palasiksi ikiaikaiset lattialankut.

En oikein pysty kirjoittaa blogia kunnolla vieläkään. En tosin enää ota siitä paineita. Tämä on minun oma rakas projektini, ja se on vajavaisuudessaankin ja erityisesti siksi minun näköiseni.

Sen sijaan kirjoitan paljon itselleni. Tänä vuonna on tullut täyteen ennätykselliset neljä päiväkirjaa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Mieleni talossa on nyt hiljaista. Se odottaa uudelleenrakentamista. Ja tiedän jo, mitä aion tehdä ensimmäiseksi.

Minä aion räjäyttää eteisen.

Seuraavat pirut eivät jää varjoihin odottelemaan, ne saavat tulla suoraan sisälle. Sitten minä istutan ne alas, katson niitä suoraan silmiin, ja keitän meille kahvit.

Käyhän peremmälle, uusi vuosi.

Comment

Rumuus on vapautta

December 5, 2018 Taru
Kuva: Unsplash

Kuva: Unsplash

Minä tulen maalta. Minun tuulihousuni tulevat Nurmon Hyllykallion Prismasta. Ne on ostettu kolmetoista vuotta sitten, vuonna 2005.

Pikaisella googlauksella saan selville, että Nurmon kuntaa ei ole ollut olemassa enää yhdeksään vuoteen. Minun tuulihousuni ovat kestäneet pidempään. Ne ovat vieläkin täydessä terässä. Toisin kuin Nurmo, jonka Prismakin tunnetaan nykyään kuulemma Seinäjoen Prismana.

Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto eteläpohjalaisiin kuntaliitoksiin, vaan niihin tuulihousuihin.

Ajattelin tätä äsken, kun kävin pienessä järvenpääläisessä K-Marketissa. Ostin karkkipussin ja suklaapatukan. Ja kolme riviä Eurojackpottia. Oikeastaan olisin halunnut ostaa vain yhden rivin, mutta sellaista kuponkia ei ollut kassan vieressä näkyvillä. Enkä – tietenkään – ruvennut kyselemään yhden rivin kupongin perään. Sellaista ei tehdä siinä mielentilassa, kun mennään lähi-K-Markettiin ostamaan hätäkarkkia jalassa entisen Nurmon Hyllykallion Prismasta vuonna 2005 ostetut tuulihousut.

Mutta asiaan.

Äkkiseltään saattaisi ajatella, että noissa tuulihousuissa on jotain tosi noloa. Ja niin niissä varmaan onkin. Mutta ne ovat minulle myös ylpeyden aihe.

Ne edustavat minulle – käytän nyt suurta sanaa – armollisuutta itseäni kohtaan.

Osaisin pukeutua nätisti, mutta en aina jaksa. Välillä – useinkin – päästän riman aivan matalalle, annan itselleni luvan olla välittämättä. Tahallinen tyylittömyys on minulle vapautta.

Vapauden tunne on aina ihanaa, ja erityisen tärkeää se on tällaisina päivinä. Päivinä, jolloin minä en kerta kaikkiaan jaksa välittää siitä miltä minä näytän. Päivinä, jolloin minä välitän ainoastaan siitä, miltä minusta tuntuu.

Ja juuri nyt tuntuu siltä, että minä tarvitsen karkkia, pientä onnenpotkua ja lämpimiä tuulihousuja, etteivät minun ääriviivani vain vahingossa katoaisi niin kuin entinen Nurmo.

Comment

Suosittelen käymään vieraissa

November 16, 2018 Taru
Kun et enää näe metsää vaan pelkkiä kärttyisiä koivuja

Kun et enää näe metsää vaan pelkkiä kärttyisiä koivuja

Tämä on sitten sellainen syksy että voi pojat.

Aivot ovat niin mössöä että en enää tunnista niitä omakseni. Kärsin raivostuttavasta pessimismistä ja lyhytnäköisyydestä ja olen ilmeisesti myös täysin kadottanut kykyni hahmottaa kokonaisuuksia. Melkeinpä lienee jo paikallaan pyytää anteeksi läheisiltäni, mahdan olla pääosin varsin raskasta seuraa.

Asiain tilalla on myös hirmu harmillinen vaikutus tänne blogin puolelle. Kun asioiden jäsenteleminen on muuttunut ihan mahdottomaksi, ei myöskään pidempien tekstien tuottaminen kerta kaikkiaan onnistu.

Se on ihan hirveä sääli, koska haluaisin blogini olevan juuri sellainen hyväntuulinen ja oivaltava paikka, jossa voi silloin tällöin käydä piristymässä ja saamassa uusia ajatuksia. Mutta vielä elättelen toivoa, että tulevina viikkoina aivotakku lähtisi jotenkin purkautumaan. Yritän siis pitää blogia lämpimänä, vaikkakin hiljaisella tulella.

Mutta sitten se tärkein!

Sen aikaa kun tämä kirjoittaja syö salaa suklaitaan ja täräyttelee satunnaisia lyhyitä aivopierujaan ilmoille, kehotan teitä vilkuilemaan hieman muualle. Kokosin sivun laitaan (tai loppuun, mikäli luet tätä puhelimella) listan itse lukemistani blogeista. Siellä on monta aivan ihanaa kirjoittajaa ja heidän blogeistaan löytyy varmasti tällä hetkellä paljon omaani tasokkaampaa tekstiä. Palataan tällä puolella sitten taas kunnolla asiaan kunhan sumu sipulista haihtuu.

Comment

Lyhyesti: Aikoja ilman

November 5, 2018 Taru
DSC_0196.JPG

Aika helpottaa sinuttomuuksia.

Minuttomuuksia se vaikeuttaa.

Comment

Lyhyesti: jonnellisuudesta

October 30, 2018 Taru
DSC_0129.JPG

Sain juuri luetuksi Sadie Jonesin romaanin Ehkä rakkaus oli totta.

Romaanin parikymppiset päähenkilöt käyttäytyvät typerästi. Kukin on omalla tavallaan lapsellinen, epäkypsä tai vastuuton. Se saa lukijan ahdistumaan. Se ahdistaa ennen kaikkea siksi, että jokaisesta henkilöstä tunnistaa jotain itsestään.

Juuri tuolla lailla teinimäisesti itsekin välillä käyttäydyn. Suljen silmäni omalta kohtuuttomuudeltani, väitän vastaan vaikka tiedän olevani väärässä, välttelen vastuuta ja teeskentelen etten huomaa.

Aikuistuminen on haastavimmillaan juuri uusien suhtautumistapojen ja käytösmallien oppimista. Oman sisäisen jonnensa koulimista paremmaksi ihmiseksi.

Ps. Tässä tekstissä ei kai ollut mitään sen suurempaa ajatusta. Oikeastaan olisin vaan halunnut kirjoittaa Lyhyesti: jokainen on oman jonnensa seppä, mutta ei se sitten ihan sellaisenaan toiminutkaan.

PPs. Tuo Jonesin kirja on kaikessa ahdistavuudessaan tosi hyvä, suosittelen jos tykkäät tarkoista henkilöhahmoista ja juonenkäänteistä, jotka ovat räiskyvyyden sijaan varsin inhimillisiä.

Comment
Older Posts →
 
WP_20161228_007.jpg

Taru Kankala, 32, pohtii elämää ja olemista kolmekymppisen erehtymättömällä viisaudella. Yrittää päästä jyvälle tässä aikuisuushommassa ja ongelmatilanteissa käyttää tukenaan tervettä järkeä sekä epäilemättä epätervettä suklaakiintiötä. Pähkäilyjensä välissä inspiroituu arjen pienistä hetkistä, kuten siitä kuinka iso mies Tirvan baarissa juo kaksi lasillista maitoa.

kaikkisesuklaa (a) gmail.com

 
  • December 2018
    • Dec 31, 2018 Maanantaivuosi
    • Dec 5, 2018 Rumuus on vapautta
  • November 2018
    • Nov 16, 2018 Suosittelen käymään vieraissa
    • Nov 5, 2018 Lyhyesti: Aikoja ilman
  • October 2018
    • Oct 30, 2018 Lyhyesti: jonnellisuudesta
    • Oct 27, 2018 En yleensä salakuuntele
    • Oct 8, 2018 Kuinka paljon saa haluta?
    • Oct 7, 2018 Vihkomania
    • Oct 3, 2018 Tästä asti aikaa
  • September 2018
    • Sep 8, 2018 Tauko
  • August 2018
    • Aug 24, 2018 Lyhyesti: Suomessa
    • Aug 14, 2018 Värisekopaatti
  • July 2018
    • Jul 30, 2018 Kesä? Ei kiitos
    • Jul 20, 2018 Lyhyesti: kun valinnanvaikeus laittaa jauhot suuhun
    • Jul 12, 2018 Kahden maailman välissä
    • Jul 2, 2018 Kunnes kuolema meidät erottaa, jos silloinkaan
  • June 2018
    • Jun 28, 2018 Lyhyesti: uusi sarja alkaa!
    • Jun 26, 2018 Kuinka ikävöinkään minua
    • Jun 21, 2018 Ensimmäinen kunnon kulttuurishokki
    • Jun 18, 2018 Maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä
    • Jun 13, 2018 Pidä huoli mansikoistasi
    • Jun 10, 2018 Kaupunki ei ole minulle uskollinen enkä minä sille
    • Jun 8, 2018 En ainoastaan puhu itsekseni, minä myös kiittelen ananaksia
  • May 2018
    • May 23, 2018 Arkimitalisteille
    • May 18, 2018 Tulossa pian
  • April 2018
    • Apr 27, 2018 Blogin nimestä
  • March 2018
    • Mar 25, 2018 Kasvuhetkiä ruokapöydässä
    • Mar 22, 2018 Hengitysharjoituksia
  • February 2018
    • Feb 23, 2018 Matkapäivän filosofia
    • Feb 21, 2018 Marraskuinen kevät
    • Feb 11, 2018 Herkullista kielenkäyttöä
    • Feb 8, 2018 Lintsaaminen kertoo elämänhallinnasta
    • Feb 4, 2018 Poikia, poikia, ihania poikia!
  • January 2018
    • Jan 24, 2018 Myrsky sisälläni
    • Jan 23, 2018 Rakas mieleni, sinä vanha ja laahaava lurjus
    • Jan 17, 2018 Kuinka saavuttaa unelmansa?
    • Jan 11, 2018 Ihana vatutus
    • Jan 4, 2018 Kolmenkympin riemut
    • Jan 1, 2018 Uusia alkuja
  • December 2017
    • Dec 26, 2017 Kun juhlat ovat ohi
    • Dec 14, 2017 Asia, joka ei lainkaan kuulu sinulle
    • Dec 12, 2017 Katastrofiviikko
    • Dec 10, 2017 Kun oikein haluat päteä
    • Dec 3, 2017 Kaikki se suklaa jonka salaa söin
 
  • arkioivalluksia
  • englannin kieli
  • espanjan kieli
  • introvertin elämää
  • itsensä johtaminen
  • itsetuntemus
  • juhlapyhät
  • kaupunki
  • lyhyesti
  • marraskuu-taktiikka
  • muutos
  • myrsky
  • organista
  • prkl
  • ressiä reskontrassa
  • Slovenia
  • talvi
  • ulkosuomalaisuus
  • Unkari
  • ystävyydestä
 
“Ei tätä mitään varmaan kannata ottaa liian vakavasti, koska myrsky kaataa kuitenkin lempipuut puistossa, ja kaikesta selviää suklaalla.”
 

Ihania blogeja, joita itse luen:

Salamatkustaja

Uusi Muusa

Sillisalaattia

Aamukahvilla

Missä olet Laura?

A407F7E0-9567-482C-8181-7ED17FD0E0F3.jpeg

Powered by Squarespace