Sunnuntai verbein

Nököttää

Jahkailla

Röhnöttää

Lampsia

Tuhdata

Lösähtää

Plösähtää

Pötkylöityä

Hyvän sään aikaan

Taivas on pilvessä, ja avoimesta ikkunasta hiipii sisään viileä ilmavirta. Asfaltti näyttää tummuneen, yöllä on kai satanut. Puiden lehdet ovat syvänvihreitä, niiden paksu ja vahva väri rauhoittaa minua.

Tuntuu olevan kuin fakta, että hyvä sää tarkoittaa aurinkoista ja lämmintä. Aurinkoa arvostetaan, pilvinen päivä on harmillinen. Ihmiset sanovat: Nautitaan lämpimistä keleistä. Toivottavasti lomalla paistaa. Ja jos päivä onkin pilvinen, sen voi kuluttaa vaikka museossa, sisätiloissa.

Hyvä sää on kuin synonyymi kirkkaalle päivänpaisteelle. Niin vahva, että sitä melkein unohtaa, että minkä tahansa asian hyvyys tai huonous on aina mielipideasia.

Joskus vielä muutamia vuosia sitten lankesin itsekin samaan kuoppaan. Yritin nauttia ihoani polttavasta, silmiä häikäisevästä auringosta. Kuumuudesta, joka sai oloni epämukavaksi. Onneksi kasvoin sen yli. Enää ei tarvitse.

Menen mielelläni museoon silloin, kun taivas on pilvetön ja hillitön paiste ajaa kesännälkäiset terasseille. Joka paikan täyttää pieni säpinä, joka osalle meistä on epämieluisa seuralainen, tarpeeton energiasyöppö. Museossa sen sijaan, esimerkiksi Ateneumissa viime viikolla eräänä oikein kauniina päivänä, voi nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta.

Ja sitten kun on hyvä sää, minun hyvä sääni, menen ulos. Menen viileään metsään, menen lempeiden pilvien alla nuokkuvaan rauhalliseen satamaan. Menen hiljaiselle rantakalliolle, tähyilen valkealle merelle ja kuuntelen matalia sumutorvia, joiden soittajat ovat kadonneet usvaan. Hengitän raikasta meri-ilmaa ja oloni on suojaisa, tyyni, kiireetön. Täydellinen kesäpäivä.

Lyhyesti: etikettivirhe

Maalasin geishan. Innostuksella, varmana. Työ kuivui, jätin lepäämään.

Palasin illalla kotiin ja huomasin, että olinkin pukenut tytölle väärän vaatteen.

Kimonon sijaan esiliinan:

Muumimamman essun.

Kiitos ja näkemiin, taiteeni eleganssi.

Kas, onkin jo kesä

Tiedättekö, kun joskus rupeaa siivoamaan silleen, että minä nyt vain äkkiä pyyhkäisen tuosta kasasta pölyt päältä, ja sitten kasasta osuukin silmään jotain joka herättää mielenkiinnon ja sitä sen enempää ajattelematta tarttuu siihen, ja sitten sen alta paljastuukin jotain muuta, josta muistaa että ai niin, näitähän minulla olikin aikamoinen läjä jossain, ja pitäisikö tämäkin nyt viedä tässä tohinassa sinne samaan paikkaan, ja sitten lähtee muka ihan pikaisesti viemään yhtä asiaa omalle paikalleen, tarkalleen ottaen yhteen tiettyyn komeroon joka toimittaa vähän vaivihkaa kodin kaatopaikan virkaa, ja kas, sieltä löytyykin yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi uutta selvitettävää kasaa ja HUMPS!

Kun lopulta tulee pöllämystyneenä ulos komerostaan, on ulkona ehtinyt muuttua keli ihan kokonaan, valoa on niin että silmiä vihloo, ojanpientareiden hanget ovat kadonneet, vaihtuneet reheviin kesäkukkiin jotka eivät malta pysyä pöksyissään kun on niin kesäistä ja lämmintä ja kärpäsiäkin, katsokaa nyt, ja mehiläisiä, niin, mehiläisiä vaikka jostain muistaa kuulleensa että ne ovat jotenkin uhattuja, mutta ei ehdi jatkaa sen ihmettelyä juuri nyt, sillä on juuri tullut ulos komerosta ja syli on täynnä viimeisiä romuja, asioita menossa kierrätykseen ja kaatopaikalle ja osa suoraan sanottuna nuotioon, niin, kun on siellä komeron rasvatyynessä rauhassa päättänyt polttaa osan tavaroistaan, koska jumalauta niitä ei enää kenenkään tarvitse katsella. Pieni uhoava puuska laskee kuitenkin yhtä nopeasti kuin nousikin, eipä tässä oikeasti yhtään kiukkuisia, vaan oikeastaan aika hyvällä tuulella, tuolta se on lähtöisin, vilkaiskaa vapaasti vaan, siellä on nyt joku orastava järjestys, vaikka kyllä elävä elämä tekee sotkuja koko ajan,  sen kanssa on vaan elettävä, ainoastaan kuolleet ei enää sotke, mutta se siitä, olennaisinta on että tässä komerossa on nyt vähän enemmän tilaa.

Ja sitten sitä lähtee vielä vähän pää pökerryksissä kohti roskakatosta, vielä vähän omiin ajatuksiinsa mukavasti uponneena, ja tervehtii pihalla vastaantulevaa naapuria pitkähköllä mutta hyväntuulisella puherimpsulla joka vilisee jäsentymätöntä höttöä nuotioista ja mehiläisistä, eikä se oikeastaan edes yhtään haittaa, ei se haittaa koska komeron rauhassa on paitsi saanut siivottua, myös oppinut jälleen kuittaamaan omat omituisuutensa kädenheilautuksella, silmien pyöräytyksellä, ja nykikö siinä toinen suupieli ihan hieman myös.