Onnensa seppä

Kävin kesällä hyvän ystävän kanssa Hangossa. Ohimennen tapasimme myös erään hopeasepän. Seppä oli nuori, kaunis, vaaleahiuksinen tyttö. Mutta sepän ikä tai ulkonäkö ei ollut se mikä kiinnitti huomioni. Se mihin jäin kiinni oli jotain näkymätöntä. Jotain joka väreili ilmassa kuin pehmeästi pirskahteleva tähtipöly.

Sieltä se tuli, silmistä.

Sellaisen ihmisen silmistä, joka on uskaltanut hypätä unelmaansa. Toimistosta pajalle, paperin kahinasta vasaran paukkeeseen.

Hengitin sisääni ihmeellistä tähtisumua ja ajattelin: vielä minäkin.

Sittemmin aloin seurata seppääni instagramissa. Tänään huomaan hänen kysyvän:

Mitä sun voimakorussa lukisi?

Voimalauseita on kuluneen vuoden aikana totta vie tullut etsittyä, mutta omani ei silti ole mitenkään selvä valinta. Mutta jos jotain voimakoruuni kirjoittaisin tänään, se sanoisi:

Aina voi valita uudelleen.