Myrsky sisälläni

IMG_1424.JPG

Heti herättyäni kuulen tuulen ujeltavan talon nurkissa. Kun pian laskeudun alas kadulle, tuuli pyöräyttää huppuani saman tien, ihan kuin vain testatakseen. Parin askeleen jälkeen se jo piiskaa naamaani pieniä märkiä ammuksia ja nykii toppatakkiani yhtä aikaa joka suuntaan. Hyinen viima hyökkää sisään farkkujen lahkeista, pyörii kankaan ja ihon välissä kuin yrittäisi kylmällä sienellä pestä minusta kerroksen pois.

Myräkkä osuu täydelliselle päivälle. Tänään tunnen olevani yhtä sään kanssa.

IMG_1423 (1).JPG

Hillityn kuoreni alla olen äkkiväärä, viileä ja puhiseva. Singahdan voimakkaana puuskana nurkan takaa ja säikäytän eteen osuneen kulkijan. Myllään tielleni sattuvia kasoja, surutta siirtelen asioita paikkoihin joihin ne eivät kuulu. Sotken kulkureittien rajoja. Mikä oli tarkoitettu autoille, mikä kävelijöille. Mikä töille, mikä luovuudelle. Myräkkä sekoittaa kaiken niin, että kaikki on lopulta vain yhtä ja samaa tilaa. Oikaisen sieltä mistä ei saisi kulkea, mutta en huoli, jälkeni peittyvät pian. Olen täydellinen sekasotku, läpitunkeva, kokonaisvaltainen kieppuva pyry. Mutta en ole pelkästään verbejä tai adjektiiveja, olen kaiken läpäisevä tunne. Tänään olen tuuli, pääsen joka paikkaan enkä ole missään.