Tästä asti aikaa

Suruja oli useita.

Ne olivat toisistaan riippumattomia, ja ne osuivat kaikki perätysten lyhyeen, tiiviiseen ajanjaksoon.

Eikä kipu lakkaa. Se ei lakkaa, mutta onneksi se lainehtii. Se vetäytyy hetkeksi, ennen kuin heittäytyy taas voimakkaasti kohti.

Nyt olen tässä. Hetken kuivalla maalla.

Suola on saanut silmäni punoittamaan. Räpyttelen niitä, yritän nähdä kauas.

Aallot tulevat ja kaatavat minut taas, mutta minä ehdin. Minä ehdin nähdä.

Horisontin äärimmäisellä laidalla purjehtii aikaa.