Hengitysharjoituksia

Blogissa on ollut pieni lepotauko.

Elämä vaatii välillä vähän pysähtymistä ja syvään hengittämistä ennen kuin voi jatkaa. Kuten parista edellisestä vähän kryptisemmästä tekstistä voi tulkita, tämä kevät on vähän varjoisampi. Tai kuten aikaisemmin todettu, marraskuinen.

Mutta viime viikkojen ryppyjä syventävien tapahtumien lisäksi on onneksi ollut myös hyviä asioita.

Päällimmäisenä niistä tulee mieleen ystävät. Vaikeina aikoina läheisten tuki on korvaamatonta. Ja kuinka iloinen olenkaan, kun jälleen kerran olen saanut huomata, että joku pitää minut pystyssä kun horjun.

Ihanat ystäväni ja perheeni ovat tarjonneet myötätuntoa, hyviä neuvoja ja huonoja vitsejä väärillä, eli juuri oikeilla hetkillä. Suuri kiitos heille.

Ja pienen pienen olantaputuksen annan myös itselleni siitä hyvästä, että olen saanut sanotuksi että nyt taidan tarvita vähän tukea. Sekään ei nimittäin aina ole ihan helppoa.

Nyt suurimman myrskyn laannuttua jatketaan pikku hiljaa eteenpäin. Jopa vähän vahvempana kuin aikaisemmin.